Minulla tulee nyt syksyllä 2025 täyteen kolme vuotta työnohjaajana. Pyrin keräämään palautetta jokaisesta työnohjauskerrasta suullisesti, mutta nyt keväällä 2025 keräsin ensimmäisen kerran palautetta myös kirjallisesti kevyellä NPS -tyylisellä lomakkeella. Toimin työnohjaajana pääosin sosiaalityön, lastensuojelun ja psykiatrian työyhteisöissä, missä työ on raskasta ja arki kiireistä. Kyselyä lähettäessäni mietin, että ehtiiköhän tai viitsiiköhän kukaan vastata…
Net Promoter Score – lyhyesti NPS – on kansainvälinen mittari, joka kertoo suosittelisitko kyseistä palvelua työkaverillesi. Arvosanoista 9–10 muodostuu suosittelijoiden joukko, 7–8 arvioineet lasketaan neutraaleiksi ja 0–6 antaneita pidetään arvostelijoina. NPS lasketaan vähentämällä arvostelijoiden osuus suosittelijoiden osuudesta, jolloin tulos voi vaihdella –100:sta +100:aan. Eri lähteiden mukaan 0–50 on hyvä, 50–70 erittäin hyvä ja 70–100 erinomainen. Minun työnohjauksen NPS-luku oli 52 – siis erittäin hyvä. Yli puolet antoi arvosanaksi 9 tai 10. Vastauksia tuli peräti 31 eri henkilöltä useasta eri työryhmästä. Tätä pidän kaikista arvoikkampana palautteena. Työnohjaus koetaan tärkeäksi. Tulkitsen itse (tietenkin positiivisesti) luvun todella hyväksi siitäkin syystä, että teen pääosin ryhmätyönohjausta. Isoissa ryhmissä on todella vaikeaa löytää ohjaustapaa, joka mielyttäisi ihan jokaista.
Lukuja tärkeämpää ovat avoimet palautteet. Useat korostivat, että työnohjaus on ollut ”mahdollisuus purkaa tunteita työhön liittyen sekä kuulla kollegoiden kokemuksia” ja että työnohjaus on tarjonnut ”turvallisen ja rauhallisen hetken, jossa sen hetkiseen tilanteeseen on aikaa paneutua”. Näissä lauseissa kiteytyy hyvin se, mitä ajattelen työnohjauksen olevan. Lastensuojelussa ja psykiatriassa työhön kuuluu jatkuva tunteiden ja eettisten pohdintojen virta. Ilman pysähtymistä ne voivat kasaantua. Toisen vastaajan mukaan ohjaus on ollut ”oikeanlaista aikaa työyhteisössä, turvallinen ja luotettava ympäristö avoimelle keskustelulle”. Pidän varsinkin ilmaisusta: oikeanlaista aikaa. Ei vain aikaa, vaan oikeanlaista aikaa.
Vaikka palaute on hyvää ja arvosana erittäin hyvä, niin joskus ohjauksen jälkeen jää tunne, että nyt ei osunut ihan maaliin. Vaimoni kysyi joskus tätä voivotellassani, että ”odotatko todella jokaisen työnohjauksen päättyvän aplodeihin ja ilotulitukseen?”. No, en tietenkään. Työnohjausprosesseihin mahtuu niitä ”tavallisia” kertoja, joissa ei ole ilotulituksia, mutta nekin kuljettavat prosessia eteenpäin. Parhaimmillaan työnohjaus on ”…erilaisten uusien näkökulmien löytämistä ja oman toiminnan reflektointia. Arjen solmukohtien selvittämistä tiimin kanssa Jussin pitäessä punaista lankaa hyppysissään”. Olen iloinen, että työnohjaus koetaan näin avoimena ja luottamuksellisena.
Moni totesi, että keskusteluissa syntyy uusia oivalluksia ja suuntaviivoja: ”Avointa keskustelua, oman toiminnan arviointia, voimaantumista, toiminnan kehittämistä ja kehittymistä itsenäni, inspiroitumista ja oivalluksia” ja ”suuntaviivoja ja ohjausta omaan työhöni ja työtapoihin, asioiden yhdessä pohtimista ja ratkaisujen hakemista” sekä ”väylä keskustella työkavereiden kanssa ajankohtaisista, mielessä pyörivistä asioista vapaasti ilman työympäristön odotuksia juuri sillä hetkellä.” On rohkaisevaa lukea, että yhteinen pohdinta ei jää vain tunteiden purkamiseen, vaan auttaa löytämään tapoja tehdä työtä paremmin ja työssäjaksamista tukien.
Tässä ammatillista itsetuntoani hivelevässä avoimessa palautteessa on itseasiassa aika paljon kaikkea:”…työnohjaus nimenomaan ohjaa työtä. Hyvä, että työnohjaaja on sosiaalialan ammattilainen ja hänellä on selvästi ymmärrys teoria- ja lakiasioista. Tämä työ ei kuitenkaan ole mitään mutu-tuntumaan perustuvaa. Jussi on rauhallinen, osaava ja huumorintajuinen työnohjaaja.” Ajattelen, että työnohjaajan ei ole välttämätöntä olla samalta alalta kuin ohjattavat. En voi myöskään kieltää, etteikö se toisi lisäarvoa. On tärkeää kuitenkin erottaa esihenkilön, konsultin ja työnohjaajan tehtävä. Työnohjaajana en ole johtamassa tai kouluttamassa. Pyrinkin aina ohjattaessa sanallistamaan tämän eron ja kertomaan, jos otan asiantuntijan roolin. Huumorin käyttö on todella vaikeaa. Pyrin kuitenkin välillä keventämään tunnelmaa, koska ehkä hieman ristiriitaisestikin vaikeisiin asioihin pääsee joskus paremmin käsiksi kun tunnelma ei ole liian vakava. Hyvään työnohjaukseen mahtuu sekä itkua että naurua.
Palautteet nostivat esiin myös kehittämistarpeita. Jotkut teistä toivoivat, että ”…tehtävät ja tavoitteet pysyvät hyvinä ja että teematyöskentely jatkuu”, toiset kaipasivat lisää työnohjaajan näkemyksiä: ”Kaipasin lisää työnohjaustilanteessa näkemyksiä työnohjaajalta asioihin, joita pohdimme.” Useampi kaipasi rakennetta ja valmistautumista: ”Teemoja voisi miettiä jo vähän paremmin etukäteen, työryhmässä. Ehkä enemmän haastamista uusiin ajatusmalleihin.” ja ”Työnohjauksen aihe olisi hyvä tietää etukäteen, että voisi rauhassa valmistautua.” Yksi palautteista muistutti, että keskusteluissa esiin nousseet asiat pitäisi jalkauttaa paremmin käytäntöön ja että ohjaajan tulisi olla jämäkkä pitämään punaisen langan käsissään, jottei aika kulu “höpinään”.
Rakenteen sekä ennalta määriteltyjen teemojen ja aiheiden suhde vapaaseen keskusteluun ja tämän hetken tilanteeseen tai tunnelmaan on merkittävin mielipiteitä jakava asia. Toiset toivovat selkeämpää struktuuria ja valittuja aiheita, toiset odottavat vapaata tilaa keskustella tämän hetken asioista. Usein vielä samassa työryhmässä. Nämä eivät ole täysin toisiaan poissulkevia asioita, mutta haastava eli vaikea yhtälö toteuttaa. Tästä pitää varmasti puhua jokaisen työryhmän kanssa vielä uudestaan.
Nämä yllämainitut havainnot kertovat minulle, että vaikka suunta on oikea, niin aina voi parantaa: haastaa työryhmiä pohtimaan aihetta ennalta (en edelleenkään tuo itse valmiita aiheita, vaikka myös tätä toivotaan), pitää aiheesta ja rajoista vielä tarkemmin kiinni sekä varmistaa lopuksi, mitä konkreettisia asioita työryhmä vie ohjauksesta eteenpäin.
Otan jokaisen toiveen vakavasti. Aion pitää kiinni siitä, mikä jo toimii: turvallisesta ilmapiiristä ja avoimesta keskustelusta. Sen verran rakennetta, kun on tarpeen. Samalla kehittelen selkeämmät raamit ohjausprosessille ja kysyn teemoja etukäteen, jotta pääsemme suoraan asiaan. Vahvistan omaa otettani niin, että ohjauksessa syntyneet ratkaisut löytäisivät tiensä arkeen. Haluan, että työnohjaus kantaa hedelmää paitsi keskustelun ja vuorovaikutuksen tasolla myös siinä, miten kohtelemme itseämme, kollegojamme ja asiakkaitamme.
Kiitän lämpimästi jokaista palautteen antajaa. Kiitos, että annoitte aikaanne ja vastasitte. Teidän näkemyksenne ja kokemuksenne ohjaavat minua työnohjaajana ja auttavat kehittämään toimintaa tavalla, joka taas tukee teitä näissä vaativissa ja tärkeissä tehtävissä.
Terveisin,
Jussi Björninen, työnohjaaja
ps. Palaute kerätty 17.5.-3.7.2025. Avoimien palautteiden julkaisuun on kysytty ja saatu lupa.
